Willys MB 1943 – entisöintitarina osa 1
Vuonna 1964 ollessani armeijassa jeeppi hankittiin meille paikallisilta kavereilta Porvoossa.
Tietoa siitä, kuinka auto oli päätynyt Suomeen, ei minulla ole, eikä sitä missään vaiheessa ole yritetty selvittää.
Hankittaessa hansikaslokeron kannessa olevista kilvistä kaksi ole tallella, mukaan lukien se tärkeämpi, jossa oli leimattuna toimituspäivä 7-7-43. Autoon oli tehty jossain vaiheessa joukko muutoksia. Autoon oli rakennettu verraten siisti kuitulevykoppi ovineen noudattaen likimain alkuperäisen pressukaton muotoja. Mm. käsijarru oli siirtynyt lattiaan (alkuperäinenhän on ”sateenvarjo”-mallinen kojetaulussa). Myös ilmaston vaatimat muutokset, lämmityspatteri kojetaulun alla, sekä pakoputki ripapatteri takapenkin alla olivat ymmärrettäviä ”talviparannuksia”. Myös lasinpyyhkimet oli ”sähköistetty”.
Tässä kunnossa sillä ajeltiin pari ensimmäistä vuotta. Auto kulki koppi vinossa kuin ajokoira, mutta muuten mukavasti. Jossain vaiheessa heräsi halu tehdä siitä alkuperäisen mukainen avoauto ja koppi riisuttiin pois sekä purettiin ovien vaatimat muutokset tuulilasin kehykseen ja koriin.
Jotta myös talven liikennöinti onnistuisi rakennettiin uusi alumiinipeltinen koppi ovineen. Koppi oli kiinnitetty pikaliittimillä, joten sen irrottaminen ovineen onnistui minuutissa. Ovet lähtivät saranatapit poistamalla, eikä avomalliin jäänyt juuri mainittavaa jälkeä kopin kiinnityksistä. Jeeppi oli ilmeisesti kokenut kovia ennen meille siirtymistä, sillä runko oli selvästi kiertynyt ja toinen takakulma oli tasaisellakin viitisen senttiä toista kulmaa korkeammalla. Asian tutkimiseksi jeeppi purettiin niin että runko saatiin paljaaksi. Tällöin paljastui, että runko oli tosiaan kiero ja oli ilmeisesti lähes katkennut taka-akselin edestä. Vaurio oli paikattu niittaamalla karkeatekoinen rautalevy runkoa vahvistamaan. Runko oikaistiin, mutta vauriokohta jätettiin ennalleen.
Samassa yhteydessä päätimme maalata korin uudelleen maastoväriseksi. Konepeltiä hiottaessa paljastui maalikerrosten alta siellä nytkin oleva numerotunnus, tähtikuvio, USA tekstit sekä keskellä oleva apila. Samoin takakulmissa olevat pienemmät tähdet sekä pyörien yläpuolella olevat rengaspainemerkinnät olivat tunnistettavissa. Konepellin tähden sakaroiden välinen alue oli keltainen. Konepellin sivujen tunnusnumerot oli maalattu useampaan kertaan, jossain vaiheessa jopa sinisiksi.
Tarina saa jatkoa blogissamme syksyn aikana!
Tekstin on kirjoittanut auton nykyinen omistaja. Kuvat ovat omistajan arkistoista.
Blogistamme kannatta myös lukea vuoden 1962 Jaguar E-Typen entisöintikertomusta, josta on jo ilmestynyt 4 osaa. Blogikirjoitukset löydät alla olevien linkkien takaa. Mukavia lukuhetkiä toivottaa Triangle Motor. 🙂
Jaguar E-type 1962, 1. osa »
Jaguar E-Type 1962, 2. osa »
Jaguar E-Type 1962, 3. osa »
Jaguar E-Type 1962, 4. osa »