Jaguar E-typen tarina jatkuu. Ensimmäinen osa on julkaistu joulukuussa – olethan jo lukenut sen blogistamme?
Entisöintiprojekti: Jaguar E-type 1962 osa 1 / osa 2 / osa 3 / osa 4 / osa 5 / osa 6 / osa 7 / osa 8
Varsinainen projekti lokakuusta 2017 alkaen
Projekti on hyvä aloittaa kahdellakin kartoituksella. Ensinnäkin pitäisi päästä asiakkaan pään sisälle, että tietäisi minkälaisen kunnostuksen hän ajokilleen tahtoo. Toisena tärkeänä asiana tietysti tulee auton aloituskunnon arviointi valokuvauksineen ja muine dokumentointeineen. On syytä kirjata ylös tässä vaiheessa, missä kunnossa osat ja osakokonaisuudet ovat: mitä mahdollisesti kelpuutetaan sellaisenaan, mitä pinnoitetaan, mitä peruskorjataan ja mitkä osat vaihdetaan. Myös se, minkä tasoiset osat kelpuutetaan kunnostuksessa: kelpaavatko kuluneet, mutta toimivat alkuperäiset, kunnostetaanko alkuperäiset, hankitaanko NOS (New Old Stock = käyttämätön vanhaa varastoa), kelpaavatko tarvikeosat vai hankitaanko tehtaan tekemä / hyväksymä uustuotanto-osa. Ennen kaikkea jo tällaisen kokonaisuuden hallinta on vaativa laji, varsinkin kun koneistossa on useita tekijöitä.
Kun auton kori oli purettu puhtaaksi siihen kiinnitetyistä komponenteista, se lasimurskapuhallettiin. Lasimurskalla on monia hyviä ominaisuuksia, joita ei kovin monella puhallusmedialla ole. Lasimurska ei lämmitä peltiä, eli se ei sitä myöden veny ja vääntyile. Lasimurska vie ruosteen lisäksi pois maalit ja massat. Jos massa sattuu olemaan venyvää, vaikeasti irtoavaa sorttia, voidaan lasimurskan rinnalla käyttää kuivajäätä, joka saa massan helpommin irtoavaan muotoon.
Puhalluksen jälkeen tehtiin peltityöt, joita ei totuuden nimissä ollut paljon. Toki pari huonoa kolhukorjausta parannettiin ja teimme myös pienet ruostekorjaukset. Keulapala itsessään on mainitsemisen arvoinen kunnostuskohde E-typessä. Alunperinhän moniosainen pala on koottu ns. peltipuhtaana, joten kaikki liitosten välit ovat pintaruosteessa. Sellaisiksi niitä ei voi jättää varsinkaan valkoiseen autoon, koska ruostevesivana on surullinen näky hienossa autossa. Kaikki nämä välit on puhdistettu ja sittemmin maalattu. Usein tämä keulapala on E-Typen Akilleen kantapää: se on saanut vuosien varrella pusuja ja se on ruostunut ainakin osin vaihtokuntoon. Tässä yksilössä kunnostuksessa voitiin hyödyntää koko alkuperäinen pala. Uustuotantona keulapalassa on muutenkin pari ikävää ominaisuutta: se maksaa ilman rahteja ja muita kuluja 10 000 €, eikä mikään pelti ole alkuperäisen kaltainen vaan niitä pitää muuttaa rankalla kädellä, jos tahtoo keulasta alkuperäisen mallisen. Sovitukset tarvikepelleissä ovat vähän sinne päin ja palan takaosa on ns. ”villi” eli se leikataan korin muotojen mukaan.
Koria siis työstettiin puhalluksen jälkeen metalliosastollamme, jonka jälkeen kaikki peltipuhtaat pinnat maalattiin kaksikomponentti-epoksipohjamaalilla maalarin ohjeen mukaisesti.
Jari toimitti auton valitsemalleen maalarille. Nyt oli hyvää aikaa keskittyä alustan osiin, että saataisiin Jaguar pikaisesti rullaavaksi maalauksesta tulon jälkeen. Jo purun yhteydessä oli tehty periaatepäätös alkuperäisten pulttien sinkityksestä ja sinipassivoinnista. Tähän pinnoitettavien osien kuormaan oli hyvä lisätä muita osia kunnostuksen edetessä.
Katso projektikuvat alta!
Seuraa blogiamme – Jaguarin tarinaan tulossa vielä lisää jatkoa…